Tarvitaanko erikseen venyttelyä ja liikkuvuusharjoitteita? – osa 2 elämän esimerkki
Ehkä klassisin esimerkki käyttää osana lämmittelyä dynaamista venyttelyä on takareisille. Kun takareidet junttaa tarpeeksi vastaan osana jotain lonkkasarana liikettä, eli esimerkiksi suorin jaloin maastaveto, niin ei päästä oikein mihinkään liikelaajuuksiin, kun alaselkää ei pystytä pitämään hallinnassa. Eli takareidet kireydellään (TAI selkä heikkoudellaan ei jaksa) vääntää lantiokorista vastaan. Onhan se harjoittelu paljon mielekkäämpää, kun saa tehtyä nopeammin pidemmällä liikeradalla ja pystyy paremmin hallitsemaan liikettään. Tästähän löytyy takareiden osalta ihan paperikin dynaamisesta venytyksestä ja voimaharjoittelusta: PMID:32790575.
Esimerkki hartiaseudusta. Henkilöllä erittäinkin kireänä rintalihasosasto ja kireys on ihan koko rintarangan tasolla, rintaranka ei pääse liikkumaan normaalisti. Jotta tähän jotain voimaharjoittelua voisi laittaa olkapäille ja rinnalle, niin kyllä tuo kokonaisuus täytyy saada ensin auki ja liikkuvuus palautettua. Kädet eivät edes päässeet nousemaan normaalisti pään viereen. Tuloksena niin dynaamisia kuin staattisia venytyksiä haastepaikoille. Rintarangalle dynaamisia avauksia ja rintalihaksille staattista sekä dynaamista. Muutama viikko ja saatiin aloitella kevennetysti etunojapunnerruksia.
Ja vielä esimerkki kyykystä. Huomataan, että liike loppuu kesken nilkasta ja tällöinhän kyykkyliike ajautuu olemaan takapuoli pitkällä oleva eteen kumarrus. Tähän nilkan liikkuvuutta alle ja päästiinkin kivemmin suorittamaan kyykkyä.
En voi muuta nytkään korostaa kun sitä samaa vanhaa hokemaa, konteksti, missä kokonaiskuvassa me toimitaan ja ollaan harjoitteita laittamassa.
Tuu kartoitukseen ja katotaan mikä se sun konteksti olisi.